R.I.P. Remington Red
synt. 2001, Itävalta kuollut: 29.5.2013
rotu: ÖWB (Itävallan puoliverinen)
i. Russian Red xx e. Itra ei. Trommler (hann.)Remington tuli minulle projektiksi syksyllä 2011. Se oli silloin 12v ja lähes täysin raaka. Remington oli oppivainen ikäisekseen ja vuoden aikana se kehittyi valtavasti, täydestä puskailuratsusta oikein mukavaksi harrastuskaveriksi.
Keväällä 2012 Remingtonilla diagnosoitiin munuaisvamma, sen toinen munuainen oli jatkuvasti tulehtunut ja tulehdus siirtyi aika-ajoin rakkoon. Klinikkareissun jälkeen munuaisen tulehdus saatiin hallintaan, mutta tilanne pahentui taas syksyllä. Tammikuussa 2013 huono munuainen poistettiin klinikalla Münchenissä. Remi kuntoutui leikkauksesta yllätysnopeasti ja oli jo mukavassa kunnossa.
29.5. se kuitenkin jouduttiin lopettamaan vatsalaukun repeämän takia. Syytä repeämiseen ei tiedetä, mutta se on suhteellisen varmaa, ettei se liittynyt sen munuaissairauteen.
Remington oli ahkera ja kiltti hevonen ihan loppuun saakka. Ihana hevonen, joka valitettavasti koki karsean kivuliaan lopun..
Acasina RA
Nimi: Acasina RA
Syntymävuosi: 2008
Rotu: Baijerilainen puoliverinen
Sukupuoli: tamma
Säkä: n.172cm
i. Acasino B
Acasina oli silloisella valmentajallani esteratsutuksessa kesästä 2013 ja se siirtyi kauden jälkeen lokakuussa minulle kouluratsutukseen.
Acasina osasi alussa juuri ja juuri askellajit, mutta muuta sille ei oltu edes yritetty opettaa. Kasvattajansa kanssa se oli hyppinyt pystyyn ja kieltäytynyt liikkumasta kokonaan, siksi se oli alunperin pistetty ratsutukseen. Meillä pystyynhyppiminen loppui kuitenkin kokonaan, muutamaa suhteellisen harmitonta kertaa lukuunottamatta. Sen tapa liikkua oli aivan väärä, se juoksi pää ylhäällä ja kaula kaarella väärin päin. Se inhosi tuntumaa ja reagoi pohkeelle todella hitaasti. Liika paine aiheutti sille paniikin, jota se yritti ratkaista pystyynhyppimisellä, joka myöhemmin vaihtui onneksi vain harmittomaan pukitteluun.
Helmikuussa ratsutusaika loppui, mutta Acasina jäikin sitten minulle, kun en tahtonut siitä luopua. Vähitellen siitä alkoi kuoriutumaan varsin yhteistyökykyinen hevonen, pukittelukin jäi pois ja kaula alkoi muotoutumaan oikeaan suuntaan.
Acasina oli maastossa pomminvarma ja maastoilimmekin todella paljon, varsinkin aikoina, joina se kasvoi korkeutta. Acasina kasvoi minulla ollessaan n.15 senttiä korkeutta. Sen kasvuspurtit hidastivat hiukan edistymistä, mutta nekin huomioon ottaen se kyllä kehittyi valtaisan nopeasti.
Loppuaikoina siitä alkoi kuoriutua jo ihan kouluratsastuksellisestikin varsin mukiinmenevä hevonen. Sen potentiaali oli kuitenkin ehdottomasti estepuolella, joten heinäkuussa 2014 tein päätöksen, että aikani nuoren estehevosen kanssa on lopuillaan.
Acasina palasi minulle ratsutukseen 2016 helmikuussa ja oli minulla kesäkuuhun saakka.
Golden Destiny
synt. 2001
rotu: ÖWB
i. Dream of Glory ii. Donnerhall
Dessie tuli minulle tammikuussa 2013 ratsastuksellisesti karmeassa kunnossa. Se inhosi ihmisiä, eikä luottanut keneenkään, mutta minuun se onneksi oppi luottamaan enemmän, kuin hyvin. Hitaasti, mutta varmasti kehityimme nollapisteestä varsin hyvään tilanteeseen.
Dessie oli elämäni vaikein hevonen. Sen luottamusongelmat kamalan historian takia olivat vaikeimmat, jotka olen koskaan nähnyt. Se suorastaan vihasi ihmisiä, joten olin sen kanssa todellakin yksin. Se oli moniongelmainen, mutta kun sen kanssa homma toimi, se tosiaan toimi. Valitettavasti Dessie oli joko-tai hevonen, sillä kun sen kanssa hommat eivät toimineet, niin ne eivät sitten tosiaan toimineet millään tavalla.
Opin siltä valtavasti, vaikka nyt jälkeenpäin tuntuukin hiukan hullulta ajatukselta, että tosiaan jaksoin sen kanssa taistella ja olisin edelleen ollut valmis jatkamaan sen kanssa. Kohtalo tahtoi kuitenkin toisin ja Dessie lähti lokakuussa 2013.
Ramis
synt. 1993
rotu: tsekkiläinen puoliverinen
Ramis oli ensimmäinen hevoseni Itävallassa. Löysin sen aika sattumalta ja tykästyin siihen nopeasti, vaikka se olikin todella hankala hevonen. Alussa tehtiin vain maastakäsin töitä, sillä se selvästi vaati ensin kunnon luottamuksen, ennen kuin siltä rupesi vaatimaan muuta.
En maksanut Ramisista euroakaan, sillä siitä oli sanottu niin moneen kertaa, että se on vaarallinen hevonen, jonka kanssa aika menee vain hukkaan. Olihan se vaikea ja ikääkin sillä oli jo 17 vuotta, mutta sain siitä kyllä oikeasti kivasti toimivan hevosen, kun vain maltoin antaa sille aikaa.
Ramis oli ruunattu vasta 13-vuotiaana ja sille oli jäänyt orimaisuuksista todella paljon jäljelle. Se osasi olla kunnollinen kusipää, mutta en tippunut siltä, kuin ainoastaan yhden kerran, vaikka kaikki sen ennen tunteneet sanoivat, että se heittää kyllä kaikki selästään. Ratsastin sillä myös paljon ilman satulaa ja maastossa. Sain aina paljon yleisöä, kun tein sen kanssa töitä, sillä ihmiset eivät voineet uskoa silmiään, että Ramisista tosiaan vielä kuoriutui toimiva hevonen, jonka kanssa ei todellakaan tarvinnut pelätä.
Ramis oli ensimmäinen hevonen, joka oli vain minun vastuullani, joten se opetti minulle paljon. Sillä oli jaloissa vähän sanomista, joten kovempi treeni ei olisi pidemmän päälle ollut enää hyväksi. Puolentoista vuoden jälkeen tein sen päätöksen, että etsin nuoremman hevosen ja Ramis muutti pienelle maalaistallille ja jäi eläkkeelle ja ihan vain oloneuvokseksi.
R.I.P. Lenny Kravitz
synt. 2001 kuollut: 2010
rotu: holsteiner
i. Leandro
Lenny oli "elämäni hevonen" vielä Suomessa asuessani. Se oli vaikea, mutta todella palkitseva, kun sen kanssa klikkasi. Se oli äärettömän laadukas ja hieno hevonen, joka opetti minulle kärsivällisyyttä ja näytti, minkälaisen fiiliksen laadukas hevonen voi antaa. Se oli osaava (vaB), vauhdikas ja räjähtävä eli juuri sellainen, millaisista hevosista minä pidän. Lenny kuitenkin menehtyi ähkyyn aivan liian aikaisin.
Lenny on se hevonen, johon vertaan kaikkia muita hevosia. Yhteys minun ja Lennyn välillä oli jotakin ihmeellistä ja ainutkertaista. Hyvin harvat muut pitivät Lennystä sen erikoisen luonteen takia, mutta itse en keksinyt koskaan mitään huonoa sanottavaa siitä. Se oli ihana hevonen ja toivon joskus vielä löytäväni vastaavanlaisen hevosen, joka antaa sen saman fiiliksen, kuin tuo rasavilli piirtopää.
synt. 1989 kuollut: 2013
rotu: hannover
i. Iwanowitsch xx
Griffo oli minun käytössäni Suomessa vielä asuessani 2006-2007. Se oli juuri lopettanut uransa GP-tason kouluhevosena ja pääsin sen kanssa kokeilemaan, miltä tuntuu, kun hevonen osaa loputtomasti. Se nautti esiintymisestä ja näytti mielellään, mitä osasi. Se oli vaikea, mutta aivan ihana hevonen, jolta opin paljon.
R.I.P. Riverboy GER
synt. 1994 kuollut: 2012
rotu: holsteiner
i. Riverman
"Ribbers", "Dimbe", "Ripa" (tai mikätahansa sen lukuisista lempinimistä) oli ensimmäinen hoitohevoseni ratsastuskoulun ulkopuolella. Se oli kansallisen tason estehevonen, mutta se osasi kyllä koulupuolellakin varmasti vaB-tason asiat ja enemmänkin. Se oli upea, vähän hölmö hevonen, jossa oli räjähdysvoimaa. Sen kanssa tuli koettua todella paljon ja se opetti minut rakastamaan kouluratsastusta. Se näytti minulle, miten hyvin voinkaan tulla toimeen vaikean hevosen kanssa ja aiheutti minulle vakavanlaatuisen riippuvuuden laadukkaisiin hevosiin.
Ripalle olen kiitollinen niin monesta asiasta, se opetti minulle parin vuoden aikana aivan valtavasti ratsastuksellisesti ja opin sen kanssa käsittelemään hevosia tavalla, joka minulle myös jäi; rajat, mutta myös rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti